Kemin VPK:n historia

Kemin kaupunkilaiset aktivoituivat perustamaan vapaaehtoista palokuntaa kevättalvella 1898. Paikkakunnan sanomalehdessä julkaistiin yleisönkirjoitus, jossa viitattiin viimeisiin tulipaloihin ja korostettiin silloisen vakinaisen palokunnan riittämättömyyttä Kemin kasvaessa. Kuukautta myöhemmin samassa lehdessä kaupunkilaisia kutsuttiin kaupungintalolle perustamaan "wapaaehtoista palonsammutuskuntaa" seuraavanlaisella ilmoituksella 12.3. 1898:

"Kaikkia arwoisia Kemin kaupunkilaisia, jotka harrastawat Wapaaehtoisen palosammutuskunnan perustamista kaupunkiimme, pyydetään kokoontumaan keskustelemaan ja päättämään perustetaanko wapaaehtoinen palonsammutuskunta kaupunkiimme"

Koollekutsujana toimi kauppias ja makkaratehtailija Kaarlo Lindroos. Palokunnan perustava kokous pidettiin 13.3.1898 kello 16. Kokoukseen oli saapunut noin 60 kaupunkilaista. Puheenjohtaja Lindroosin tiedusteltua, tahdottiinko Kemiin perustaa vapaaehtoinen palokunta, "vastasi kokous myöntävästi ja niin päätettiin tänne semmoinen perustettavaksi". Palokunnan toimintaa ja sääntöjä valmistelemaan määrättiin kymmenhenkinen toimikunta, jonka jäsenet olivat paikkakuntansa aktiivisia toimijoita kuten Lindroosin lisäksi pankinjohtaja Edward Hirmu ja Perä-Pohjolainen -lehden vastaava toimittaja Emil Collan. Kemin VPK:n säännöt laadittiin käyttäen pohjana Tampereen VPK:n sääntöjä.

Palokunta jaettiin neljään osastoon: vesi-, sammutus-, pelastus- ja vartijaosasto. Osastoilla oli tulipaloissa omat tehtävänsä ja jokainen sai itse päättä mihin osastoon kuului. Palokunta ei voi toimia ilman riittävän suurta ja aktiivisesti toimivaa jäsenistöä. VPK:n perustamisen jälkeen olikin tärkeä saada innostetuksi kaupunkilaisia palontorjuntatyöhön. Palokunnan jäseneksi voitiin uusien sääntöjen mukaan hyväksyä myös muut kuin Kemin kaupungin vakituiset asukkaat. Jäsenistön määrästä ensimmäisinä vuonna on vaikea saada tarkkaa määrää, sillä perustamisvuonna palokuntaan liittyneiksi oli merkitty 21 ja sanomalehti kertoo elokuun 1898 lopussa jäseniä olleen noin 50. Palokuntaan oli mahdollista liittyä sekä jonkin osaston toimivaksi että maksavaksi jäseneksi, joka avusti palokuntaa taloudellisesti. Kesällä 1899 palokunnan jäsenmäärä nousi jo sataan. Poikaosasto perustettiin jo vuonna 1919. Poikien innostamisella mukaan palokuntatyöhön pyrittiin turvaamaan sammuttajien joukko jatkossakin. Poikaosaston toiminta on välillä ollut katkoksissa. 1970-luvulla vapaaehtoisen palokunnan piiriin tulivat niin naiset kuin palokuntatytöt. Vuonna 1976 poikatyötoimikunta muutettiin nuorisotyötoimikunnaksi.

VPK:lla ei ollut alkuaikoina omia tiloja kaluston säilyttämistä eikä kokoontumisia varten. Keväällä 1899 päätettiin anoa kalustohuoneeksi yhtä huonetta lukuhuoneen ulkorakennuksesta. Vuonna 1901 valmistui kaupungin tarpeisiinsa rakentama yhdistetty ruiskuhuone ja vankila, joka sijaitsi nykyisen sairaalan kohdalla. Kun palokunnantalon toiseen päähän rakennettiin tilat poliisilaitokselle, lienee tämä pienentäneen VPK:n tiloja. Vuoden 1908 kevätkokous päätti uuden talon rakentamisesta yhdessä Raittiusseura Toivo II:n kanssa. Rakennuksen paikaksi valittiin entisen Korttikaarin kangasta ja nimikin talolla oli jo valmiina, vaikka hankkeen toteuttamiseen menikin parikymmentä vuotta. Talon nimi oli Kemin Pirtti. VPK:n nykyiset toimitilat Pirtin viereen ovat valmistuneet vuonna 1972.

Ylläoleva teksti on otettu Kaisa Ylikosken tekemästä historiikista "Kemin VPK 1898 - 1998" (ISBN 952-90-9882-0)